Stay! Or don't...

For fresh fruit, go to mattipaasio.com

13.5.2017

Bill Ayers Etc



Tämä teksti on poistettu lopullisesta versiosta. Kyseisen ratkaisun löydät kirjasta.


ISISin edeltäjä Irakin al-Qaida teki kaiken väärin. Sen ensisijaisia uhreja olivat shiiamuslimit, mutta omatkin kelpasivat Moolokin kitaan. Vasta kolmas kohde järjestön listalla olivat maan miehittäjät, länsiliittouman sotilaat.
Liittouma puhui ennen pitkää paikalliset heimot puolelleen. Terroristit nujerrettiin monikansallisen yhteistyön voimin. Heimopäälliköiden kosiskelussa liittouman asiaa ajoi parhaiten Irakin al-Qaida itse. Se oli johtajansa näköinen barbaarilauma. Joukon verenhimoa nostatti ikääntynyt nuorisorikollinen Jordaniasta, Abu Musab al-Zarqawi. Tämä aloitti omakätisesti videolle kuvatut kurkunleikkuut. Iso emiiri bin Ladenkin hytisi inhosta, kun pikku emiiri Abu Musabista oli puhe.
Liittouma pudotti kaksi parin tonnin pommia Zarqawin niskaan, sen pituinen se.
Aprillia! Seitsemän vuotta kului, ja käärmeenpesästä pulpahti muna, jota koristi uusi rimpsu arabiaa. Irakin ja Syyrian islamilainen valtio, ISIS, oli syntynyt. Sen johtaja oli korkeakoulunsa käynyt, uskontotieteen kandi Abu Bakr al-Baghdadi. Hän oli, mikäli mahdollista, vieläkin väkivaltaisempi kuin seinähullu Zarqawi. Eikö se koskaan lopu, asiantuntijat voihkivat uutislähetyksissä kautta maailman. He vääntelivät käsiään ja vertasivat al-Shamin terrorismia Hydraan – antiikin hirviöön, jolla on käärmeen vartalo yhdeksän päätä.
Joka kerta kun leikkaat pään irti, tilalle kasvaa kaksi uutta.
Johda siinä sitten vapaata maailmaa, yritä irrottautua sodasta.
Näyttää nimittäin, ettei terroristi koskaan opi.
Näyttää väärin. Tietty taho on ottanut opikseen ja tehnyt välirikon Bagdadin kanssa aikaa sitten. Jos harrastaisin vedonlyöntiä, laittaisin rahani likoon juuri kyseisen porukan puolesta, eettisistä syistä ennen muuta. Säännöistä viis! Hunter S. Thompsonin veikkasi itsekin McGovernin puolesta, vaikka tiesi, ettei toivoa enää ollut.



Joka tapauksessa, uutisvirran marginaalissa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista. Ankeinkin meno täällä hämärän rajamailla on innostavampaa kuin paras mahdollinen, mitä aikuisviihteellä on tarjota.
Harrasta Lähi-itää, älä pornoa. Tuomas, kuuletko?
Asiasta toiseen: ryhmän nimi oli Weatherman, yksikössä. Se pöllittiin Bob Dylanin kappaleesta. Seksistinen ja ideologiassa uitettuhan nimi oli, eikä sitä vaihdettu hetkeäkään liian aikaisin. Uudestisyntynyt porukka kulki nimellä The Weather Underground, ja sen iskuissa kuoli ainakin yksi poliisi, toisin kuin jutussasi väität[1].
Hänen nimensä oli Brian McDonnell. Suremaan jäi vaimo ja kaksi lasta. Toivokaamme sinun tähtesi, Tuomas, että McDonnell saa levätä rauhassa. Herääminen on hirveän vaikeaa, kun on kaiken yötä leikkinyt hippaa kuolleiden kanssa. Minä sen tiedän jos kuka.
Ehkä perhekin on päässyt elämässä eteenpäin.



Mikäli itse olet päässyt tähän asti, voit jo huokaista. Pahin on ohi. Sinut on hyväksytty avantgarden erikoisjoukkojen eliittiporukkaan. Olet miltei valmis, kahlaat vain sata sivua, sitten voit mennä tenttiin. Vastaat omatuntosi esittämiin kysymyksiin ja vannot valan. Lupaat käyttää opittuja taitoja yksin puolustustaisteluun ja olet vapaa.
Runoilijan sanoin:

oi olet vapaa
minne tahansa menemään,
olet harvinaisen vapaa: vain
nopeutesi määrätään.

Antoisaa elokuvailtaa. Weathermanista verhotusti kertova Ikuiset liittolaiset[2] on muuten järkyttävintä saastaa, mitä Hollywood on koskaan markkinoille puskenut. Se leffa jos mikä on rappiotaidetta. Samaan kasaan voidaan viskata myös kotimainen dokumentti War/Peace samasta aiheesta. Näin sen toissapäivänä. Bill Ayers itse oli yllättävän mukava ukko. Vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan: tulimme yhdessä ulos vessasta, ja tähän kuvaelmaan voimmekin lopettaa tarpeettoman esipuheeni. Tulipahan tehtyä ja niin edelleen.
Saattaa Bill silti olla murhaaja. Hän manipuloi tämän kirjoittajaa niin, että olisi voinut luututa tekijällä vessan lattiaa. Bill parjasi hienovaraisesti juudastaan Bryan Burroughia, jonka kirjaa ei ollut edes lukenut. Hän kertoi kenen kanssa Burrough on naimisissa. Nimi ei sanonut minulle mitään. Bill selitti kärsivällisesti, että Burrough’sta oli tullut ajan mittaan vasemmistolainen.
Hän tiesi mistä narusta vetää, miten saada kuulija luottamaan Billin sanaan, epäilemään kaikkia muita. Hän laittoi kätensä lempeästi olkavarrelleni. Hän imarteli ja lumosi.
Samassa lauma liehittelijöitä laskeutui Billin tykö ja kantoi hänet pois.
Emme ehtineet sanallakaan sivuta Syyriaa.







[1] Tuomas Rantanen: Sääennustajien testamentti. Voima 4/2017, s. 60. – Tämänkin kirjoittaja erehtyy. McDonnellin murhaajat käyttivät yhä nimeä Weatherman. Isku tapahtui siis ennen New Yorkin suurta pamausta, joka oli aito uroteko: järjestö tappoi kolme jäsentään, ei muita. Se oli vahinko, mutta kaikki lasketaan.
[2] The Company You Keep, ohjaus ja miespääosa Robert Redford. Tuomas pitää leffasta, kuten on useaan kertaan todennut.



The director, Bill Ayers, and Paleface, that punk.

7.5.2017

Rantanen vs. Kelly


Kansalaiset!

Terroristit Bill Ayers ja Bernardine Dohrn saapuvat Suomeen torstaina 11.5.2017.
Pieni mielenilmaus ei olisi pahitteeksi. Kansalaisvelvollisuutemme on osoittaa, että vasemmistonatsit eivät ole tervetulleita Espoon elokuvafestivaaleille eivätkä muutenkaan. Vähintä mitä voimme tehdä, on heittä pariskuntaa mädillä tomaateilla ja kananmunilla.

Seuraavassa aiheeseen liittyvä katkelma teoksesta Ajatko aktivistiksi.

Älä tee sitä, rättimainos varoittaa. Vihollisen viesti tulee kääntää nurin, sen todellinen sisältö härnätä esiin. Mutta maineikas kultainen vasikka, LSD-guru Timothy Leary kehottaa hänkin heittämään sikseen. Ihmisen ainut tehtävä on sulautua Kosmokseen, eikä hippi-isä tässä kehota valtaamaan kulttuuriravintolaa. Herää jo, kapakka ei ole koko maailma. Kukaan ei sinua niistä pöydistä hae, paitsi poliisi ja noutaja ja ehkä Mefistofiilis.
Tämä teksti on RAAKILE. Lopullisen version löydät kirjasta.


Riistäjä ja anti-imperialisti sanovat siis samaa. Missä on erotuomari Rantanen, missä Chomsky? Jotain hämärää on tekeillä, silti profeetta ja tämän torvi ovat jääräpäisesti vaiti. Jos ei tämä ole salaliitto, vieläpä kevään ensimmäinen, lupaan liittyä muslimiveljeskuntaan.
Aiot aktivistiksi. Oletan niin, muuten et olisi tässä. Hyvä... mutta aktivismi ei yksin riitä, enää. Lisäksi on oltava Delfoin oraakkeli, nykyajan Nostradada, täytyy osata ennustaa ja vieläpä oikein. Kuka käärii toimistasi välilliset, kuka välittömät voitot? Kenen pussiin uhosi pelaa?
Tutki itseäsi. Mieti, haetko huomiota vai oikeinko tosissaan vaadit maailman taipuvan tahtoosi.
Otetaan esimerkki. 1970-luvun amerikkalaiset aktivistit (ryhmät kuten Weatherman ja Symbionese Liberation Army) räjäyttivät pommeja ja ampuivat poliiseja, koska... no hei, olivat niin yksin. He kaipasivat kuulijaa, toivoivat että joku jossain ottaisi heidätkin vakavasti. Siksi he sylkivät julkilausumiaan iskujen jälkeen, niitä ennen ja vaikkei iskusta ollut hajuakaan, kuin uhmaikäinen tulostin. Uran käännyttyä laskuun tietyt Sääennustajan jäsenet – Voima-lehden suosima Suomen-vieras Bill Ayers ja tämän myötäilijät – totesivat itsekin, että pomminheittely oli pelkkä PR-temppu. Iskujen tavoitteena oli kiinnittää kansakunnan huomio itse asiaan, porukan kirjallisiin saavutuksiin. (Ai mitäkö niissä sanottiin? Sitä samaa, mollattiin poliisia ja armeijaa. Jos aihe kiinnostaa, löydät kaiken tietämisen arvoisen Bryan Burroughin ensyklopediasta Days of Rage.)
Jos väkivalta oli kerran mainosta, olisiko iskut voinut tässä vaiheessa lopettaa? Ennustajien brändi tunnettiin jo kautta maan. Vastaus on ilmeinen. Ainoastaan pommit pitivät ryhmän nimeä esillä. Heillä ei ollut enää varaa luopua niistä. Ja mitä mainoskanavaan tuli, terrorismi soi tuotteelle tuhatverroin näkyvyyttä ja kuuluvuutta verrattuna perinteisiin hiljaisen tiedon väyliin, kuten mielenosoituksiin, haastatteluihin ja pop up -tempauksiin, joita tuolloin kutsuttiin happeningeiksi. Hei, hyväntahtoinen internet – ketä se kiinnostaisi?
Ei ketään, aivan. Edeltävästä nousee kaksi kysymystä: (1) Olivatko ”hirvittävät huussin räjäyttäjät” (FBI:n lempinimi ennustajille) lauma harrastajakirjoittajia, jotka olivat vain eksyneet ja pahasti? (2) Miten on itsesi laita? Haluatko kirjailijaksi?
Tässä tulevat vastaukset: (1) kyllä ja (2) sinun kai se pitäisi tietää... eikö?
Jos vastaat kyllä, aiot alkaa tekijäksi, saanko pyytää, lopeta heti. Vielä ei ole myöhäistä perääntyä. Ei maksa vaivaa, usko pois. Siihen asti kun sanataiteessa järjestetään jotain X-Factoria muistuttavaa, pitäkööt paskansa, oikeesti.
Jos haluat tähdeksi keinolla millä hyvänsä, tilanne on toinen, terrorismi varteenotettava koulutuspolku. Ajattele nyt Bostonin maratonin pommi-iskuista kuolemaantuomittua Dzokhar Tsarnajevia. Hän pääsi Rolling Stone -lehden kanteen. Hänestä tuli kapinallisten tyttöjen ja poikien märkä uni. Jaharin maailma, kannessa luki. (Jahar on tyypin etunimen jenkkiversio, niinkö JJ... Jacobs.)
Kelaa. Susta tehdään kansijuttu lehteen, joka on entinen alakulttuurin äänitorvi. Ja sen jutun mukaan sulla on aivan ikioma maailma.
Maailma on sinun.
Näiden mahdollisuuksien edessä on käsittämätöntä, että suuri enemmistö jää mieluummin kotiin illan elokuvan ja bulimian pauloihin. Vaikka voi kai siinäkin lajissa nousta mestariksi. Sen kun loikkaat metatasolle. Mikä sen tv-ohjelman nimi onkaan, Uusavuttomat?[1]


Tyydy enempään



Suuri yleisö istuu kuskin paikalla aktivismi – terrorismin Dakar – Pariisi -rallissa, niin oudolta kuin ajatus ensi alkuun kuulostaakin.
Suoran toiminnan sanansaattaja ja väkivallan apostoli taistelevat molemmat kartanlukijan paikasta kärkikaartin autossa. Ne tappelevat sijasta hiljaisen enemmistön sydämessä ja korvien välissä (toivoen vailla toivoa, että heille on tilaa). Aktivisti ja terroristi houkuttelevat äkisti kyllästyvää kansaa puolelleen suurin puhein ja teoin, jotka harvoin kestävät lähempää tarkastelua.
Teot säilyvät aikain saatossa tuskin koskaan, puheet hiukan harvemmin. Kuka olisi kuullut ex-ennustaja Bill Ayersista, jollei iki-ihana Megyn Kelly[2] olisi hiillostanut häntä Fox-kanavan haastattelussa? Oletko nähnyt, kuinka varhaiskasvatustieteen professori kiemurtaa[3]? Eikä Ayersin tulenarasta menneisyydestä olisi piitattu tämänkään vertaa, ellei lieroa olisi kytketty kautta rantain presidenttiehdokas Obamaan.
Maine katoaa, puheet unohtuvat. Vain hirmutöiden muisto elää.
Vaan entä jos olisi toisin päin? Jos aktivistin puheet olisivat pahoja ja teot jaloja?
Miten edistyksen soihdunkantajat siihen suhtautuisivat?
Antakaahan kun kerron.



ISISin edeltäjä Irakin al-Qaida teki kaiken väärin. Sen ensisijaisia uhreja olivat shiiamuslimit, mutta sunnitkin kelpasivat Moolokin kitaan. Vasta kolmas kohde järjestön listalla olivat maan miehittäjät, länsiliittouman sotilaat.
Irakin al-Qaidaa johti ikääntynyt nuorisorikollinen Jordanista, Abu Musab al-Zarqawi. Hän aloitti omakätisesti videolle tallennetut kurkunleikkaamiset. Länsiliittouma puhui ennen pitkää paikalliset heimot puolelleen ja nujersi terroristit. Tässä suostuttelussa liittouman asiaa ajoi parhaiten Zarqawi itse. Osama bin Ladenkin hytisi inhosta, kun šeikki Abu Musabista oli puhe.
No, 5 – 7 vuotta kului, ja käärmeenpesästä pulpahti muna, jota koristi uusi rimpsu arabiaa. Irakin ja Syyrian islamilainen valtio (ISIS) oli syntynyt, ja sitä johti uskontotieteen kandi Abu Bakr al-Baghdadi. Pian ajankohtaisohjelmien asiantuntijat vertasivat tuskissaan alueen terrorismia Hydraan – antiikin hirviöön, jolla on käärmeen vartalo yhdeksän päätä.
Joka kerta kun pään leikkaa irti, tilalle kasvaa kaksi uutta.
Johda siinä sitten vapaata maailmaa, yritä irrottautua sodasta.
Näyttää nimittäin, ettei terroristi koskaan opi.
Näyttää väärin. Joku on ottanut opikseen ja tehnyt välirikon Bagdadin kanssa jo aikaa sitten Jos harrastaisin vedonlyöntiä, laittaisin rahani likoon juuri tämän porukan puolesta, eettisistä syistä ennen muuta.



Uutisvirran marginaalissa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista. Täällä hämärän rajamailla ankeinkin meno on innostavampaa kuin se kaikkein paras, mitä aikuisviihteellä tarjota.
Harrasta Lähi-itää, älä pornoa. Tuomas, kuuletko?
Asiasta toiseen: se on Weatherman, yksikössä. Nimi on ideologiassa uitettu ja seksistinen, tiedän. Sen takia se vaihdettiinkin. Syntyi The Weather Underground, ja sen iskuissa kuoli ainakin yksi poliisi, toisin kuin jutussasi väität[4].
Uhrin nimi oli Brian McDonnell. Häneltä jäi vaimo ja kaksi lasta. Toivokaamme, Tuomas, sinun vuoksesi, että McDonnell saa levätä rauhassa. Herääminen on kauhean vaikeaa, jos on kaiken yötä leikkinyt hippaa kuolleiden kanssa.
Ehkä vaimo ja lapsetkin ovat päässeet elämässä eteenpäin.



Mikäli itse olet päässyt tähän asti, voit jo huokaista. Pahin on ohi. Sinut on hyväksytty avantgarden erikoisjoukkojen eliittiporukkaan. Olet miltei valmis: kahlaat enää sata sivua, sitten voit mennä tenttiin. Vastaat omatuntosi esittämiin kysymyksiin ja vannot valan. Lupaat käyttäväsi opittuja taitoja yksin puolustustaisteluun ja olet vapaa.
Runoilijan sanoin:

oi olet vapaa
minne tahansa menemään,
olet harvinaisen vapaa: vain
nopeutesi määrätään.

Antoisaa elokuvailtaa. Ikuiset liittolaiset[5] on muuten järkyttävintä saastaa, mitä Hollywood on koskaan suoltanut. Se leffa jos mikä on rappiotaidetta.
Pannaan palamaan.




[1] Kirjoittaja tarkoittaa Sohvaperunoita.
[4] Tuomas Rantanen: Sääennustajien testamentti (linkki). Voima 4/2017, s. 60.
[5] The Company You Keep, ohjaus Robert Redford.