(Inside me, it was...)

13.5.2017

Bill Ayers Etc



Tämä teksti on poistettu lopullisesta versiosta. Kyseisen ratkaisun löydät kirjasta.


ISISin edeltäjä Irakin al-Qaida teki kaiken väärin. Sen ensisijaisia uhreja olivat shiiamuslimit, mutta omatkin kelpasivat Moolokin kitaan. Vasta kolmas kohde järjestön listalla olivat maan miehittäjät, länsiliittouman sotilaat.
Liittouma puhui ennen pitkää paikalliset heimot puolelleen. Terroristit nujerrettiin monikansallisen yhteistyön voimin. Heimopäälliköiden kosiskelussa liittouman asiaa ajoi parhaiten Irakin al-Qaida itse. Se oli johtajansa näköinen barbaarilauma. Joukon verenhimoa nostatti ikääntynyt nuorisorikollinen Jordaniasta, Abu Musab al-Zarqawi. Tämä aloitti omakätisesti videolle kuvatut kurkunleikkuut. Iso šeikki bin Ladenkin hytisi inhosta, kun pikku šeikki Abu Musabista oli puhe.
Liittouma pudotti kaksi parin tonnin pommia Zarqawin niskaan, sen pituinen se.
Aprillia! Seitsemän vuotta kului, ja käärmeenpesästä pulpahti muna, jota koristi uusi rimpsu arabiaa. Irakin ja Syyrian islamilainen valtio, ISIS, oli syntynyt. Sen johtaja oli korkeakoulunsa käynyt, uskontotieteen kandi Abu Bakr al-Baghdadi. Hän oli, mikäli mahdollista, vieläkin väkivaltaisempi kuin seinähullu Zarqawi. Eikö tämä koskaan lopu, asiantuntijat voihkivat uutislähetyksissä kautta maailman. He vääntelivät käsiään ja vertasivat al-Shamin terrorismia Hydraan – antiikin hirviöön, jolla on käärmeen vartalo yhdeksän päätä.
Joka kerta kun leikkaat pään irti, tilalle kasvaa kaksi uutta.
Johda siinä sitten vapaata maailmaa, yritä irrottautua sodasta.
Näyttää nimittäin, ettei terroristi koskaan opi.
Näyttää väärin. Tietty taho on ottanut opikseen ja tehnyt välirikon Bagdadin kanssa aikaa sitten. Jos harrastaisin vedonlyöntiä, laittaisin rahani likoon juuri kyseisen porukan puolesta, eettisistä syistä ennen muuta. Säännöistä viis! Hunter S. Thompsonin veikkasi itsekin McGovernin puolesta, vaikka tiesi, ettei toivoa enää ollut.



Joka tapauksessa, uutisvirran marginaalissa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista. Ankeinkin meno täällä hämärän rajamailla on innostavampaa kuin paras mahdollinen, mitä aikuisviihteellä on tarjota.
Harrasta Lähi-itää, älä pornoa. Tuomas, kuuletko?
Asiasta toiseen: ryhmän nimi oli Weatherman, yksikössä. Se pöllittiin Bob Dylanin kappaleesta. Seksistinen ja ideologiassa uitettuhan nimi oli, eikä sitä vaihdettu hetkeäkään liian aikaisin. Uudestisyntynyt porukka kulki nimellä The Weather Underground, ja sen iskuissa kuoli ainakin yksi poliisi, toisin kuin jutussasi väität[1].
Hänen nimensä oli Brian McDonnell. Suremaan jäi vaimo ja kaksi lasta. Toivokaamme sinun tähtesi, Tuomas, että McDonnell saa levätä rauhassa. Herääminen on hirveän vaikeaa, kun on kaiken yötä leikkinyt hippaa kuolleiden kanssa. Minä sen tiedän jos kuka.
Ehkä perhekin on päässyt elämässä eteenpäin.



Mikäli itse olet päässyt tähän asti, voit jo huokaista. Pahin on ohi. Sinut on hyväksytty avantgarden erikoisjoukkojen eliittiporukkaan. Olet miltei valmis, kahlaat vain sata sivua, sitten voit mennä tenttiin. Vastaat omatuntosi esittämiin kysymyksiin ja vannot valan. Lupaat käyttää opittuja taitoja yksin puolustustaisteluun ja olet vapaa.
Runoilijan sanoin:

oi olet vapaa
minne tahansa menemään,
olet harvinaisen vapaa: vain
nopeutesi määrätään.

Antoisaa elokuvailtaa. Weathermanista verhotusti kertova Ikuiset liittolaiset[2] on muuten järkyttävintä saastaa, mitä Hollywood on koskaan markkinoille puskenut. Se leffa jos mikä on rappiotaidetta. Samaan kasaan voidaan viskata myös kotimainen dokumentti War/Peace samasta aiheesta. Näin sen toissapäivänä. Bill Ayers itse oli yllättävän mukava ukko. Vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan: tulimme yhdessä ulos vessasta, ja tähän kuvaelmaan voimmekin lopettaa tarpeettoman esipuheeni. Tulipahan tehtyä ja niin edelleen.
Saattaa Bill silti olla murhaaja. Hän manipuloi tämän kirjoittajaa niin, että olisi voinut luututa tekijällä vessan lattiaa. Bill parjasi hienovaraisesti juudastaan Bryan Burroughia, jonka kirjaa ei ollut edes lukenut. Hän kertoi kenen kanssa Burrough on naimisissa. Nimi ei sanonut minulle mitään. Bill selitti kärsivällisesti, että Burrough’sta oli tullut ajan mittaan vasemmistolainen.
Hän tiesi mistä narusta vetää, miten saada kuulija luottamaan Billin sanaan, epäilemään kaikkia muita. Hän laittoi kätensä lempeästi olkavarrelleni. Hän imarteli ja lumosi.
Samassa lauma liehittelijöitä laskeutui Billin tykö ja kantoi hänet pois.
Emme ehtineet sanallakaan sivuta Syyriaa.







[1] Tuomas Rantanen: Sääennustajien testamentti. Voima 4/2017, s. 60. – Tämänkin kirjoittaja erehtyy. McDonnellin murhaajat käyttivät yhä nimeä Weatherman. Isku tapahtui siis ennen New Yorkin suurta pamausta, joka oli aito uroteko: järjestö tappoi kolme jäsentään, ei muita. Se oli vahinko, mutta kaikki lasketaan.
[2] The Company You Keep, ohjaus ja miespääosa Robert Redford. Tuomas pitää leffasta, kuten on useaan kertaan todennut.



The director, Bill Ayers, and Paleface, that punk.

7.5.2017

Rantanen vs. Kelly


Kansalaiset!

Terroristit Bill Ayers ja Bernardine Dohrn saapuvat Suomeen torstaina 11.5.2017.
Pieni mielenilmaus ei olisi pahitteeksi. Kansalaisvelvollisuutemme on osoittaa, että vasemmistonatsit eivät ole tervetulleita Espoon elokuvafestivaaleille eivätkä muutenkaan. Vähintä mitä voimme tehdä, on heittä pariskuntaa mädillä tomaateilla ja kananmunilla.

Seuraavassa aiheeseen liittyvä katkelma teoksesta Ajatko aktivistiksi.

Älä tee sitä, rättimainos varoittaa. Vihollisen viesti tulee kääntää nurin, sen todellinen sisältö härnätä esiin. Mutta maineikas kultainen vasikka, LSD-guru Timothy Leary kehottaa hänkin heittämään sikseen. Ihmisen ainut tehtävä on sulautua Kosmokseen, eikä hippi-isä tässä kehota valtaamaan kulttuuriravintolaa. Herää jo, kapakka ei ole koko maailma. Kukaan ei sinua niistä pöydistä hae, paitsi poliisi ja noutaja ja ehkä Mefistofiilis.
Tämä teksti on RAAKILE. Lopullisen version löydät kirjasta.


Riistäjä ja anti-imperialisti sanovat siis samaa. Missä on erotuomari Rantanen, missä Chomsky? Jotain hämärää on tekeillä, silti profeetta ja tämän torvi ovat jääräpäisesti vaiti. Jos ei tämä ole salaliitto, vieläpä kevään ensimmäinen, lupaan liittyä muslimiveljeskuntaan.
Aiot aktivistiksi. Oletan niin, muuten et olisi tässä. Hyvä... mutta aktivismi ei yksin riitä, enää. Lisäksi on oltava Delfoin oraakkeli, nykyajan Nostradada, täytyy osata ennustaa ja vieläpä oikein. Kuka käärii toimistasi välilliset, kuka välittömät voitot? Kenen pussiin uhosi pelaa?
Tutki itseäsi. Mieti, haetko huomiota vai oikeinko tosissaan vaadit maailman taipuvan tahtoosi.
Otetaan esimerkki. 1970-luvun amerikkalaiset aktivistit (ryhmät kuten Weatherman ja Symbionese Liberation Army) räjäyttivät pommeja ja ampuivat poliiseja, koska... no hei, olivat niin yksin. He kaipasivat kuulijaa, toivoivat että joku jossain ottaisi heidätkin vakavasti. Siksi he sylkivät julkilausumiaan iskujen jälkeen, niitä ennen ja vaikkei iskusta ollut hajuakaan, kuin uhmaikäinen tulostin. Uran käännyttyä laskuun tietyt Sääennustajan jäsenet – Voima-lehden suosima Suomen-vieras Bill Ayers ja tämän myötäilijät – totesivat itsekin, että pomminheittely oli pelkkä PR-temppu. Iskujen tavoitteena oli kiinnittää kansakunnan huomio itse asiaan, porukan kirjallisiin saavutuksiin. (Ai mitäkö niissä sanottiin? Sitä samaa, mollattiin poliisia ja armeijaa. Jos aihe kiinnostaa, löydät kaiken tietämisen arvoisen Bryan Burroughin ensyklopediasta Days of Rage.)
Jos väkivalta oli kerran mainosta, olisiko iskut voinut tässä vaiheessa lopettaa? Ennustajien brändi tunnettiin jo kautta maan. Vastaus on ilmeinen. Ainoastaan pommit pitivät ryhmän nimeä esillä. Heillä ei ollut enää varaa luopua niistä. Ja mitä mainoskanavaan tuli, terrorismi soi tuotteelle tuhatverroin näkyvyyttä ja kuuluvuutta verrattuna perinteisiin hiljaisen tiedon väyliin, kuten mielenosoituksiin, haastatteluihin ja pop up -tempauksiin, joita tuolloin kutsuttiin happeningeiksi. Hei, hyväntahtoinen internet – ketä se kiinnostaisi?
Ei ketään, aivan. Edeltävästä nousee kaksi kysymystä: (1) Olivatko ”hirvittävät huussin räjäyttäjät” (FBI:n lempinimi ennustajille) lauma harrastajakirjoittajia, jotka olivat vain eksyneet ja pahasti? (2) Miten on itsesi laita? Haluatko kirjailijaksi?
Tässä tulevat vastaukset: (1) kyllä ja (2) sinun kai se pitäisi tietää... eikö?
Jos vastaat kyllä, aiot alkaa tekijäksi, saanko pyytää, lopeta heti. Vielä ei ole myöhäistä perääntyä. Ei maksa vaivaa, usko pois. Siihen asti kun sanataiteessa järjestetään jotain X-Factoria muistuttavaa, pitäkööt paskansa, oikeesti.
Jos haluat tähdeksi keinolla millä hyvänsä, tilanne on toinen, terrorismi varteenotettava koulutuspolku. Ajattele nyt Bostonin maratonin pommi-iskuista kuolemaantuomittua Dzokhar Tsarnajevia. Hän pääsi Rolling Stone -lehden kanteen. Hänestä tuli kapinallisten tyttöjen ja poikien märkä uni. Jaharin maailma, kannessa luki. (Jahar on tyypin etunimen jenkkiversio, niinkö JJ... Jacobs.)
Kelaa. Susta tehdään kansijuttu lehteen, joka on entinen alakulttuurin äänitorvi. Ja sen jutun mukaan sulla on aivan ikioma maailma.
Maailma on sinun.
Näiden mahdollisuuksien edessä on käsittämätöntä, että suuri enemmistö jää mieluummin kotiin illan elokuvan ja bulimian pauloihin. Vaikka voi kai siinäkin lajissa nousta mestariksi. Sen kun loikkaat metatasolle. Mikä sen tv-ohjelman nimi onkaan, Uusavuttomat?[1]


Tyydy enempään



Suuri yleisö istuu kuskin paikalla aktivismi – terrorismin Dakar – Pariisi -rallissa, niin oudolta kuin ajatus ensi alkuun kuulostaakin.
Suoran toiminnan sanansaattaja ja väkivallan apostoli taistelevat molemmat kartanlukijan paikasta kärkikaartin autossa. Ne tappelevat sijasta hiljaisen enemmistön sydämessä ja korvien välissä (toivoen vailla toivoa, että heille on tilaa). Aktivisti ja terroristi houkuttelevat äkisti kyllästyvää kansaa puolelleen suurin puhein ja teoin, jotka harvoin kestävät lähempää tarkastelua.
Teot säilyvät aikain saatossa tuskin koskaan, puheet hiukan harvemmin. Kuka olisi kuullut ex-ennustaja Bill Ayersista, jollei iki-ihana Megyn Kelly[2] olisi hiillostanut häntä Fox-kanavan haastattelussa? Oletko nähnyt, kuinka varhaiskasvatustieteen professori kiemurtaa[3]? Eikä Ayersin tulenarasta menneisyydestä olisi piitattu tämänkään vertaa, ellei lieroa olisi kytketty kautta rantain presidenttiehdokas Obamaan.
Maine katoaa, puheet unohtuvat. Vain hirmutöiden muisto elää.
Vaan entä jos olisi toisin päin? Jos aktivistin puheet olisivat pahoja ja teot jaloja?
Miten edistyksen soihdunkantajat siihen suhtautuisivat?
Antakaahan kun kerron.



ISISin edeltäjä Irakin al-Qaida teki kaiken väärin. Sen ensisijaisia uhreja olivat shiiamuslimit, mutta sunnitkin kelpasivat Moolokin kitaan. Vasta kolmas kohde järjestön listalla olivat maan miehittäjät, länsiliittouman sotilaat.
Irakin al-Qaidaa johti ikääntynyt nuorisorikollinen Jordanista, Abu Musab al-Zarqawi. Hän aloitti omakätisesti videolle tallennetut kurkunleikkaamiset. Länsiliittouma puhui ennen pitkää paikalliset heimot puolelleen ja nujersi terroristit. Tässä suostuttelussa liittouman asiaa ajoi parhaiten Zarqawi itse. Osama bin Ladenkin hytisi inhosta, kun šeikki Abu Musabista oli puhe.
No, 5 – 7 vuotta kului, ja käärmeenpesästä pulpahti muna, jota koristi uusi rimpsu arabiaa. Irakin ja Syyrian islamilainen valtio (ISIS) oli syntynyt, ja sitä johti uskontotieteen kandi Abu Bakr al-Baghdadi. Pian ajankohtaisohjelmien asiantuntijat vertasivat tuskissaan alueen terrorismia Hydraan – antiikin hirviöön, jolla on käärmeen vartalo yhdeksän päätä.
Joka kerta kun pään leikkaa irti, tilalle kasvaa kaksi uutta.
Johda siinä sitten vapaata maailmaa, yritä irrottautua sodasta.
Näyttää nimittäin, ettei terroristi koskaan opi.
Näyttää väärin. Joku on ottanut opikseen ja tehnyt välirikon Bagdadin kanssa jo aikaa sitten Jos harrastaisin vedonlyöntiä, laittaisin rahani likoon juuri tämän porukan puolesta, eettisistä syistä ennen muuta.



Uutisvirran marginaalissa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista. Täällä hämärän rajamailla ankeinkin meno on innostavampaa kuin se kaikkein paras, mitä aikuisviihteellä tarjota.
Harrasta Lähi-itää, älä pornoa. Tuomas, kuuletko?
Asiasta toiseen: se on Weatherman, yksikössä. Nimi on ideologiassa uitettu ja seksistinen, tiedän. Sen takia se vaihdettiinkin. Syntyi The Weather Underground, ja sen iskuissa kuoli ainakin yksi poliisi, toisin kuin jutussasi väität[4].
Uhrin nimi oli Brian McDonnell. Häneltä jäi vaimo ja kaksi lasta. Toivokaamme, Tuomas, sinun vuoksesi, että McDonnell saa levätä rauhassa. Herääminen on kauhean vaikeaa, jos on kaiken yötä leikkinyt hippaa kuolleiden kanssa.
Ehkä vaimo ja lapsetkin ovat päässeet elämässä eteenpäin.



Mikäli itse olet päässyt tähän asti, voit jo huokaista. Pahin on ohi. Sinut on hyväksytty avantgarden erikoisjoukkojen eliittiporukkaan. Olet miltei valmis: kahlaat enää sata sivua, sitten voit mennä tenttiin. Vastaat omatuntosi esittämiin kysymyksiin ja vannot valan. Lupaat käyttäväsi opittuja taitoja yksin puolustustaisteluun ja olet vapaa.
Runoilijan sanoin:

oi olet vapaa
minne tahansa menemään,
olet harvinaisen vapaa: vain
nopeutesi määrätään.

Antoisaa elokuvailtaa. Ikuiset liittolaiset[5] on muuten järkyttävintä saastaa, mitä Hollywood on koskaan suoltanut. Se leffa jos mikä on rappiotaidetta.
Pannaan palamaan.




[1] Kirjoittaja tarkoittaa Sohvaperunoita.
[4] Tuomas Rantanen: Sääennustajien testamentti (linkki). Voima 4/2017, s. 60.
[5] The Company You Keep, ohjaus Robert Redford.








23.4.2017

Kannan salkussani pommia II osa

[Alku löytyy täältä.]


Forlorn lakaisee lattiaa. Hän hyräilee introa Corgisien kappaleeseen Everybody’s Got to Learn Sometime, josta paremman version on tehnyt Beck.

                         For
(Laulaa)
Mennyttä,
ei se palaa ikinä.
Tee ny tää
ja lopeta toi vikinä.
Mä huudan sua
säkkipimeessä

ja hakkaan päätä seisään.
Hakkaan päätä seinään.
Hakkaan päätä seinään.

Teen ny tän
enkä lakkaa ikinä.
Mennyttä
ei palauta mun vikinä.
Mä huudan sua
höyrykylvyssä

ja hakkaan päätä seinään.
Hakkaan päätä seinään.
Hakkaan päätä seinään.

Hakkaan päätä seinään.

Joku on käyny täälä. Näitä on paljo vähemmän ko äskön.
(Lopettaa lakaisemisen)
Millanen ihminen varastaa nauloja?
(Nojaa luutaan)
Tai hiekkaa. Jenkit teki fudiskentän Fallujassa, Irakissa. Paikalliset pölli sen, kentän ikäänku olemuksen. Paha siihen on mennä sanomaan yhtään mitään. Parempi häipyä. Heissan, kunnes jälleen kohdataan. Mitä siihen menis, pari vuotta? Turhaa lemmen touhua.
(Laskee luudan käsistään)
Tänään olen tehokas. Saan aikaan, en lykkää tuonnemmas!
(Pudonneen salkun luona)
Ja mikäs täällä oli vikana?
(Polvistuu, penkoo salkun sisältöä)
Sytkäri puuttuu!

(Forlorn ottaa taskustaan oranssin tupakansytyttimen, heittää sen salkkuun.)

Täydellinen sytytin!

(Hän sulkee salkun, hamuaa sen syliinsä. Forlorn nousee. Hän kantaa salkkua kuin lukiolainen kirjojaan amerikkalaisissa elokuvissa. Hän lähtee kapuamaan portaita. Kuuluu vienoa Sicario-musiikkia. Kun Forlorn on melkein ylätasanteella, Booting ilmestyy oviaukkoon. Tällä on kädet puuskassa. Musiikki voimistuu.)

                                      Boo
Salkku.

                                                  For
(Kauhuissaan)
Laalaa!

                                      Boo
Salkun kantaja. Anna tänne se.

                                                  For
(Kääntyy poispäin)
Mikä?

                                      Boo
(Käsi ojossa)
Salkku! Se on minun.

                                                  For
Mitä ajattelit tehdä sillä?

                                      Boo
Minun päänsärky, ei sinun. Tänne se ja heti!

                                      For
En anna!

(Valot alkavat välkkyä, musiikki on voimakkaimmillaan. Heti viime repliikin sanottuaan Forlorn lähtee juoksemaan portaita alas, Booting hyökkää hänen peräänsä. Viimein saalistaja tavoittaa saalistetun. Lyhyen kamppailun jälkeen Booting saa salkun itselleen. Valot asettuvat, musiikki vaimenee. Booting mulkaisee Forlornia, menee portaisiin.)

                                      Boo
(Pysähtyy)
Korjaa, jos olen väärässä. Teidän tehtävänne on koota pommeja, eikö totta?

For
Totta.

                                      Boo
No mikä siinä maksaa? Mehän niitataan ne paskahuussiin! Ei onnistu tähän tahtiin.

(Booting ei saa vastausta. Hän tuhahtaa, jatkaa närkästyneenä matkaansa yläkertaan.)

Kiristäkää tahtia, en muuta sano. Hyvän sään aikana.

(Booting menee. Forlorn käy kontilleen, hakkaa kaksi kertaa päätä lattiaan. Hän vääntää itkua, hakkaa itseään nyrkillä. Äkkiä hän piristyy, juoksee portaiden yläpäähän ja kiipeää kaiteen yli. Hän aikoo hypätä. Kirkas valo kohdistuu Forlorniin.)

                                                  Wes
(Pimeästä)
Robert!

                                                  Apt
(Pimeästä)
Robert! Kamu…

                                                  Wes
Älä tee sitä!

                                                  Apt
Älä viitti.

                                                  Wes
Me tarvitaan sua! Mä tarviin sua.

                                                  Apt
Se ois meille viimonen niitti.

                                                  Wes
Tarviin sua höyrykylvyssä!

                                                  Apt
Varmaa joo. Kiitti mulle riiti.

                                                  Wes
Me ei selvitä ilman sua!

                                                  Apt
Ihan tosi. Se on painava!

(Apteekkari ja Wesson supattavat kiihkeästi. Wesson nauraa. Forlorn hyppää. Valo sammuu hänen kohdallaan, syttyy vasemmalla, missä Apteekkari ja Wesson neuvottelevat. Apteekkari pitää toimistopöytää pystyasennossa. Wesson on pukeutunut merenneidoksi. Apteekkari laskee pöydän, ryömii sen alle. Wesson kiipeää pöydän päälle, ottaa asunsa mukaisen asennon. Apteekkari nostaa pöydän ilmaan, alkaa huojuen marssia eteenpäin.)

                                                  Wes
Eli kerran Hannibal – ei Lecter! Aito,
oli häl hallus toi sotimisen taito.
Hoon halus niittaa iso Aleksanteri,
häijy ja ehtivä ko salamanteri.
Ne tapas metsässä, oli sankka sumu,
ei kantanut tänne taisteluiden kumu.
Kun Hannibaan ratsu, ehta elefantti,
kävi seisomaan niinkö immeinen ikään,
siihen paikkaan petti Bukefaloon kantti
ei sitä pidellyt ite Eerikkikään
tai Eetun kuuluisa maineikas pippuri,
surkeaa ratsuaan Aatu-raiska suri.
Hepo piti lopettaa. Buke pelkuri,
minä Tarzan!
(Osoittaa Apteekkaria)
Hän King Kong, näin säilyy kuri.

(Wesson napsauttaa sormiaan. Apteekkari laskee pöydän lattialle. Hän jää kyyhöttämään pöydän alle. Wesson matelee alas pöydältä.)

Edellä kuvattu Aleksanteri Suuren ja Hannibalin kohtaaminen on niin sanottua valedokumenttiteatteria. Sitä ei koskaan tapahtunut ulkopuolella Oliver Stonen mielikuvitusmaailman. Mutta minkäs teet, tähän on tultu. Mikä tahansa – ja tarkoitan tosiaan ihan mikä tahansa – käy. Ja meillehän se sopii.

(Wesson riisuu kalanpyrstönsä. Apteekkari kiihtyy. Hän pitelee kiinni pöydänjaloista.)

                                                  Apt
Kala! Kala!

(Wesson tuhahtaa, pyörittää silmiään.)

Kala, kala!

                                                  Wes
Merenneito, ei mikään kala.

                                                  Apt
Kala. Kala, kala!

                                                  Wes
Vanki hiljaa! Mä yritän ajatella. Et sä nää?

                                                  Apt
(Hiljaa)
Kala tulee. Kiltti kala. Kala tulee, kiltti kala. Kala tulee. Tulee ka...

                                                  Wes
(Paiskaa pyrstön pöydän alle)
Siinon sulle kala! Voitko nytte – voitko olla iha hetken hiljaa? Pikkiriikkisen, jos saan pyytää? Herneenkokoisen? Kiitos, kiitos!

                                                  Apt
(Halaa pyrstöä)
Kala! Kala. Kala.

                                                  Wes
Just.

                                                  Apt
(Heijaa itseään pyrstö sylissä)
Kiltti kala. Abun kala.

                                                  Wes
Miten sä voit käyttää sitä nimeä? Itestäs?

                                                  Apt
Kala?

                                                  Wes
Sä et o mikään Abu! Sä oot Bajazeth!

                                                  Apt
Baja...

                                                  Wes
… zeth!

                                                  Apt
Bajamaja.

(Tauko.)

Kala.

                                                  Wes
Turkin keisari! Kato ny ittees, herranen aika. Älä alles pasko kuiteskaan. Rauha. Se ei oo bajamaja! Vapaat kädet, muistatko? Mun piti saada, te vaatimalla vaaditte. Tee esitys. Kenestä tahansa, vaan ei Dylanista tietenkään, vitun nihilistit. No mutta! Mä teen. Mä teen esityksen Zenocrateesta, kuhan sä et koko ajan vetäis jotain omaa sooloa tai sitten, vaihtoehtona tai päällekkäin sen kanssa, ois tollanen saatanan nynny kaiken aikaa!

                                                  Apt
Nynny?

                                                  Wes
Ni.

                                                  Apt
Mikä etes on nynny?

                                                  Wes
Älä sitä mieti. Älä vaan oo, jooko?

(Tauko.)

Jooko?

                                                  Apt
Saako... saako lähestyä, armas Ksenofobia?

                                                  Wes
Ei saa. Nyt sun pitää hakata kallos halki niihin kaltereihin.

                                                  Apt
Oikeest?

                                                  Wes
Noni, se on tehty. Sun vaimo tulee näin, tällee, löytää sut siitä pää tohjona, aivot parketilla, ja tekee täsmälleen saman. »Oi Bajazeth, elämäni valo!» Vaimo hakkaa niin ikään kallonsa halki kaltereihin, hän tekee sen vaan ulkopuolelta. Hän ei ole vankina kuin omassa elämässään. Ovelaa, eikö?

(Apteekkari tuijottaa Wessonia.)

Tuu pois nyt sieltä!

(Apteekkari konttaa pöydän alta.)

                                                  Apt
Saanko lainaa puhelinta? Oi armas Xena?

(Apteekkari nousee seisomaan, Wesson ojentaa hänelle kännykän.)

                                                  Wes
Kenelle sä soitat?

                                                  Apt
Eiku mä vaan tsekkaan... yhe jutun.

                                                  Wes
Jaa. No, ole hyvä vaan.

                                                  Apt
Kiitos. Eiku oikeesti, kiitos. Tää tuli tarpeeseen.

(Wesson kääntää halveksuen selkänsä Apteekkarille, joka näprää kännykkää.)

                                                  Wes
(Yleisölle)
Hyvä sisar, hyvä veli... sinä juuri, valkoinen valas: Älä mene mihinkään! Ja revi toi omahyväinen ilme naamaltas. Mä voin repiä sen sun puolesta. Jää vain veltto, pahalle haiseva nahka – kyllä, sun ilme on sun esinahka, ja täten aion poistaa sen. Missä on se veitsi? Enää ei tarvi pilkata ihmistä ja jumalaa tolla sun äärimmäisellä itsetyytyväisyydellä. Mitä siellä mumistaan? Paapottu, nariseva pikku paska! Päähänpotkittujen paraati alkaa kuule nyt, valtatie vedetään sun sohvasta läpi. Kuuletko? Sun maailma menee nurin nyt! Ikänä ihmiskunnan historiassa ei asiat ole olleet yhtä hyvin, ja mitä tää tekee? Valittaa. Itkee. Se narisee, pelkää ja syystä! Sillä viimein osat vaihtuvat. Kuka oli ensimmäinen, on pian viimeinen ja niespäin. Uskonsoturi, vierastaistelija palaa kotiin. Kohtaat sen mörön, jota oot aina pelännyt. Böö.

                                                  Apt
Mikä sulle tuli?

                                                  Wes
Zenocratee on saanut tarpeekseen.

(Booting ryntää ylätasanteelle, katsoo alas.)

                                                  Boo
Mitä täällä möykätään?

                                                  Apt
Anteeksi, herra...

                                                  Wes
Presidentti.

                                                  Apt
Anteeksi!

                                                  Boo
On tärkeää pitää pienempää meteliä. Kunnon kansalainen ei kuule omaa ääntään, kun täällä möykätään. On tärkeää, tärkeää! Ymmärrättekö?

                                                  Apt
Lupaan parantaa tapani, herra residentti.

                                                  Boo
(Wessonista)
Entäs hän?

                                                  Apt
Hänkin lupaa. Me lupaamme, te lupaatte, he... He lupaavat, kaikki lupaavat parantaa tapansa, herra dresipentti.

                                                  Wes
Zenocratee ei lupaa mitään.

                                                  Apt
Lupaa, lupaa. Hänkin lupaa. Lupaa...

                                                  Boo
Hiljaa! Teillä on täällä kuollut terroristi. Kerätkää se talteen, hoitakaa helvettiin ja... palatkaa töihin. Onko selvä?

                                                  Apt
Selvä on, herra desisentti.

(Booting menee, vimmoissaan kuten aina. Apteekkari hiipii portaiden alle, missä Forlorn makaa salkkujen päällä.)

                                                  Wes
Vitun nousukas antaa ohjeitaan sieltä.

                                                  Apt
Kulta?

                                                  Wes
Mä en o sun kulta.

                                                  Apt
(Polvistuu)
Robert? Ei! Laalaa, rauha hänelle, anna armoa…

                                                  Wes
Mikä nyt?

                                                  Apt
Se on kuollu!

                                                  Wes
Laalaa?

                                                  Apt
Robert!

                                                  Wes
Taas?

                                                  Apt
Miten niin taas? Miten sä voit... taas! Noin tyyni, noin julma, miten sä voit?

                                                  Wes
Helposti. Robert kuoli jo vuonna kasiysi. On ollu aikaa tottua siihen, ajatukseen.

                                                  Apt
Kuoli? Miten niin kuoli? Mistä sä tiedät?

                                                  Wes
Se oli kuuluisa, siitä mä tiedän. Voisi sanoa pahamaineinen valokuvaaja. Robert inspiroi uudet, 1900-luvun lopun noitavainot ihan yksinään. Otti omakuvan jossa hänellä törrötti ruoskan kahva pyllynreiästä. Oikeiston uskovaisille Robert oli lihaksi tullut antikristus, joka kuoli aidsiin kuten hänen arvolleen sopi. Sai ansionsa mukaan senaattori Helmsin mielestä. Katsokaa kuvia, se sanoi. Katsokaa kuvia! Se halusi ihmisten katsovan niitä. Voisi väittää että Robertin kuolemakin oli uravalinta. Mutta kyllä hän vallitsevan käsityksen mukaan kuoli ihan oikeesti, kanttuvei.

                                                  Apt
Mitä sä horiset?!

                                                  Wes
Ihan kuule faktoja latelen tässä.

                                                  Apt
Tämä tässä on Heinosen Jani!

                                                  Wes
Kuka?

                                                  Apt
Uraansa alotteleva, kunnianhimonen... siitä piti tulla paikallinen Banksy! Ja nyt se on kuollu! Ei tullu yhtään mitään!

                                                  Wes
Kerrataas vielä. Te sanoitte, puhuitte että ootte kuolleet. Mä kuulin!

                                                  Apt
(Katkerasti)
Se oli vaan läppä.

                                                  Wes
Runollista vapautta siis. Kannattais ens kerralla ehkä vähän miettiä, ennenkö…

                                                  Apt
(Tarttuu Forlornia kainaloiden alta)
Auta mua!

                                                  Wes
... alkaa puhua. Hänkin varmaan ajatteli ettei käy kuinkaan, hän on kuolematon, koskematon. Nuoruus ja hulluus!

                                                  Apt
Auta!

                                                  Wes
Missä?

                                                  Apt
Nostetaan se tohon pöydälle.

                                                  Wes
Minä en siihen koske!

(Apteekkari alkaa hilata Forlornia pöydän luo.)

Hetkinen. Hetkinen! Sä sanoit Robert.

                                                  Apt
Robert.

                                                  Wes
Käytit sitä nimeä, Robert. Miten sen ajattelit selittää, jos hänen nimensä oli Jani Mikälie?

                                                  Apt
Meidän pitää pysyä roolissa.

                                                  Wes
Pysyä roolissa.

                                                  Apt
Nii!

                                                  Wes
Ja mikähän rooli se mahtaa olla?

                                                  Apt
Pitää valita henkilö jota katsoo ylöspäin. Meidän pitää eläytyä häneen, tulla häneksi. Ja viime kädessä...

                                                  Wes
(Huiskauttaa kädellä)
Antaa olla.

                                                  Apt
Meistä muotoutuu jotain uutta, joku toinen. Banksy ei kelvannu. Banksy oli liian ilmeinen, inflaatio. Joten sen piti...

                                                  Wes
Anna olla, unohda

                                                  Apt
... valita joku toinen.

                                                  Wes
Unohda! Mä juttelen mieluummin kuolleiden kanssa.

                                                  Apt
Sekin voidaan järjestää.

(Wesson kääntyy taas yleisön puoleen Hän kohottaa etusormensa.)

                                                  Wes
Yksi asia vielä...

                                                  Apt
Tauhid!

                                                  Wes
Tä?

                                                  Apt
On vain yksi jumala, Laalaa, ja Muhis on sen sovellus.

                                                  Wes
Sovellus? Mitä...? Joko helpotti? Hä, mitä? Oisko nyt jo mun puheenvuoro?

(Apteekkari nyökkää. Wesson puhuu yleisölle.)

Yksi juttu jonka mä unohdin. Teiltä ei saa ikinä vaatia mitään. Teillä on mielestänne elinikäinen oikeus istua katettuun pöytään. Ja mistä hyvästä? Siitä että olette sattuneet syntymään tänne. Ja samaan hengenvetoon haukutte muita, syytätte mua rasistiks, fasistiks, te suolistoloiset! Ette ikinä ajattele muuta kuin sitä persettä jonka päällä nyt lepäätte. Mutta oikeudet, te sanotte. Meille on meidän oikeudet! Minä teille oikeudet näytän, vilautan ne silmienne edessä samalla kun vien ne iäksi – joka ikisen. Aloitan oikeudesta elämään.

                                                  Apt
Voitko auttaa mua nyt nostamaan sen pöydälle?

                                                  Wes
(Osoittaa Forlornia)
Katsokaa kuinka hänen kävi, kun yritti nousta minua vastaan! Tehkää perässä. Tehkää ihmeessä! Antaa tulla: estradi on teidän.
(Pettyneenä)
Ei mitään. Olen täällä, olen yhä täällä!

                                                  Apt
(Pudottaa Forlornin)
Mikä muija on tää Ksenokratee? Mä en löytäny netistä mitään järkevää siitä. Se on sun toteemieläin, ihminen? John Merrick?

                                                  Wes
Voiko olla elävä ja kuollut yhtä aikaa?

                                                  Apt
Mikä on elävä, mikä kuollut?

                                                  Wes
Sano se.

                                                  Apt
Mistä tietää et ihminen on kuollu?

                                                  Wes
Kai siltä tulee kaikki, tiet sä...

                                                  Apt
En. Tiedä.

                                                  Wes
Housuun.

(Apteekkari  kyykistyy, painaa päänsä, nousee saman tien seisomaan.)

                                                  Apt
Mä oon kuollu.

                                                  Wes
Voiko olla myös elävä, vaikka on kuollu, niinku Schrödingerin kissa?

                                                  Apt
Kenen?

(Wesson tuijottaa eteensä.)

Tiiät sä Megyn Kellyn? Siinä vasta on kissa.

                                                  Wes
Kuka?

                                                  Apt
Megyn Kelly!

                                                  Wes
Foxin uutisankkuri?

                                                  Apt
Hei. Se ei oo mikään uutis... Piia Pasanen on, kunnia hänelle, hän on uutisankkuri. Megyn Kelly on... hän on TOIMITTAJA!

                                                  Wes
Herra hyvästi siunatkoon.

                                                  Apt
Mitä sillä nyt on tämän asian kanssa tekemistä? Mä puhun Megyn Kellystä. Ei mitään tekemistä, sun herralla oo hänen kanssaan! Ei niin minkäänlaista, nada!

                                                  Wes
Ei oo, ei. Pyydän anteeksi. Pahoittelen sanavalintaani. Se vain lipsahti mun suusta.

                                                  Apt
Sitä paitsi se ei oo Foxin toimittaja enää. Hän vaihto NBC:lle.

                                                  Wes
No sitte.

                                                  Apt
Kyllä. Äläkä yhtään nyrpistä nenääs siinä!

                                                  Wes
En mä mitään...

                                                  Apt
ÄLÄ VÄITÄ VASTAAN! Sun pitäis olla onnellinen, ylpeä, nimenomaan naisena, että on sellasia edelläkävijöitä kuin Megyn... jotka rohkenee panna kampoihin ite Tupeelle! Voittaa Tupeen sata nolla, hymyilee sen solvauksille ja lohkasee sit jotain sillä superseksikkäällä äänellä...

(Taustalla alkaa kuulua kumea tasainen ääni: tu-tum, tu-tum, tu-tum. Ne ovat tykinlaukauksia. Wesson ja Apteekkari jäävät kuuntelemaan. Booting saapuu ylätasanteelle. Hänellä on ylävartalo paljaana. Booting vilkuilee hermostuneena ympärilleen. Hän ottaa kaiteesta tukea ja tuijottaa yleisöä. Tykit jatkavat.)

                                                  Boo
Mitä tapahtuu todella? Olkaa valppaina! On tärkeää ettei ajattele vahingollisia, ei anna rappioajatuksille päässään valtaa. Ajatteleeko joku juuri nyt, samalla rivillä ehkä... onko hänen seksuaalisuutensa sairaalloista? Himoitseeko hän samaa sukupuolta, ehkä alaikäisiä? Kertokaa meille välittömästi. Kun esitys päättyy, kaveri käy kusella – me niittaamme pervon paskahuussiin! Näin teemme! Kiitos aktiivisuudesta... ja illanjatkoja!

(Tykkien laulu jatkuu. Valot himmenevät.)

Johtuen kohtuuttoman suureksi venyneestä kuilusta houreiden ja todellisen elämän välillä ( sanoi Mark Everettin iskä mitä hyvänsä) näytelmä päättyy tähän. Illanjatkoja.
Vaihtoehtoisen juonen voi hakea teoksesta
We Believe in the Poison.