Stay! Or don't...

For fresh fruit, go to mattipaasio.com

6.3.2016

Karjala-Seura

     KUN ISTUN PAIKALLISJUNASSA ja luen, usein töin tuskin esitän lukevaa. Jään maistelemaan jotain ilmausta. Katson ikkunasta ulos, kuuntelen ympäröiviä ääniä. Ne juttelevat minulle. On kuin ympäröivä maailma olisi sisäistänyt lukemani ja viestisi nyt mystisiä huomautuksiaan siihen.
Oi, jospa olisin Oglala, rapisee Metro-lehti. Entäpä Hunkpapat, julistavat kengänpohjat käytävää vasten. Voiko hullumpaa nimeä enää olla? Ja käsilaukun sisältö, joka on kuin pyörremyrskyn kourissa kun omistaja etsii jotain eikä löydä, pyytää: Malttakaa mielenne. Muistakaa, on muitakin, heimoja joiden nimet ovat ennemmin huvittavia kuin kunnioitusta herättäviä. Miniconjout, esimerkiksi.
Kurkkupastilli poksahtaa folion läpi ja yhtyy edelliseen. Ja kymmenet sormet tanssivat kosketusnäytöillä. Sans Arcit. Mikä kaari niiltä puuttui, lantion?
Esineiden on valta, voima ja kunnia, ja Robbe-Grillet on niiden profeetta. Ihmisellä ei ole väliä.
Olen kääntänyt katseeni junan lattiaan. Siinä on valkoisia ja mustia siruja siniharmaalla pohjalla. Miettikää, miten siistiä, haluaisin huutaa, jos tausta olisi musta? Tulisi aamujunassa tunne kuin avaruuskävelyllä olisi.
Lattia miltei kiiltää kotini kaatopaikkaan verrattuna. Sen takia äänet ovat niin teräviä, esineet tuovat parhaat puolensa esiin. Niiden osallistumiselle on luotu edellytykset.
Joku junankin lattian siivoaa, joka päivä.
Hän siivoaa työkseen, saa siitä palkan.
Miksi siivota, jos ei saa siitä mitään? Miksi joka halvatun pinnasta täytyy voida peilata omaa kuvaansa? Mitä ollaan myymässä ja kenelle? Tätä maata? Ei sitä kukaan huoli.
Onko ajatteleminen sallittua?
Kuollaan saappaat jalassa niin kuin lakotat.
Maailman digitalisointi ja terveysnatsit ovat syypäinä siivoushysteriaan. Näemme joka päivä kymmeniä virheettömiä kuvia. Se on liikaa pienelle ihmiselle. Alamme uskoa, että elämästä voi selvitä ilman virheitä. Palo! Alamme inhota likaa ja heikkoutta.
Tässä kohdin ajatuskulkuihini tuli katkos. Nousin junasta ja riensin kotiin kuuraamaan. Tein sen hyvissä ajoin ennen Sirin ilmoittamaa deadlinea. Ja kun olin siivonnut ja oli motiivi, hitto soikoon, äkkiä halusinkin pitää kotini siistinä.
Lattian luuttuaminen on tykistökeskitys, jonka tarkoitus on möyhentää vastustajan viha valmiiksi jalkaväen hyökkäykselle. Jälkimmäisen täytyy seurata edellistä välittömästi. Ymmärsitkö, heti. Ensin luuttuat, sitten imuroit. Mene mene mene.
Pölyyn ja pikkutahroihin tehoaa parhaiten kevyesti kostutettu WC-paperi. Rättiä käytetään, kun on kiire.
Alan vasta nyt arvostaa kaikkea kertakäyttöistä. Paperin tuhlaaminen, veden valuttaminen: miten julmetun syntistä... ja jumalaista. Maailma tuhoutuu, halleluja.
Jos sama kehitys jatkuisi, siirtyisin ennen pitkää koviin aineisiin.
Oli ajan kysymys, milloin ostaisin tissueta.






SIRI: Noni, noni, noni. Poikki!
TEPPO: Sä et tietenkään jaksa tätä hölö, hölötystä. Sä kaipaat jotain, emmä tiedä, omakohtaista?
SIRI: En mä…
TEPPO: »Unelmoin alustasta, jolla omakohtainen, kansantajuinen ja vahvasti kumouksellinen yhtyvät.» Jim Thompson, täältä pesee. Olet ehkä huomannut eron joka kämppäni siisteydessä on, mitä, tapahtunu, sitten viime näkemän?
SIRI: Joo, kyllä.
TEPPO: Oot sä nähny tiskipöydän? Et? Ylpeyteni aihe! Astiat ei enää ryömi likavedestä altaan reunalle huojumaan. Ei, vaan kököttävät siististi rivissä, puhtaina, kuivauskaapissa!
SIRI: Mahtavaa.
TEPPO: Ja tämä muutos on pysyvä. Inshallah.
SIRI: Täällä on muutenkin ihmeen siistiä. Verrattuna.
TEPPO: Ja kuka tai mikä on saanut ihmeen aikaan?
SIRI: Kerro ihmeessä.
TEPPO: Jabhat al-Nusra.
SIRI: Tä?
TEPPO: Nusran rintama, al-Qaidan haarakonttori Levantissa.
SIRI: Jaa.
TEPPO: Onko riittävän omakohtasta?
SIRI: (Huokaisee) Sama ralli jatkuu vaan.
TEPPO: Eikä jatku. Tää on totta – mun oma henkilökohtainen helvetin kalliilla ostettu jeesukseni. Mä näin videon.
SIRI: Kukapa ei.
TEPPO: Sä et usko näitä tyyppejä! Taivaalta sataa tulta ja tulikiveä, niillä on kimpussaan puoli maailmaa, Venäjä ja Syyria päälimmäisinä, ja mitä ne tekee? Pesee astiat aterian jälkeen. Joka aterian. Pitää tiskipöydän puhtaana. Jos se ei ole vakuuttavaa, mä en tiedä mikä on.
SIRI: Ne on terroristeja.
TEPPO: Väittää kuka.
SIRI: Kaikki. Mutta sä oot eri mieltä.
TEPPO: Niitten viholliset ne pahimpia on. Ja hei, niitä on kaikkialla Ja silti, nää pojat, ne pitää päänsä – kuvainnollisesti ja käytännössä, toivon mukaan. Sanohan, sä kun oot suuri IRA:n ystävä...
SIRI: Ai miten niin?
TEPPO: No ei mun analyysi ainakaan kelvannu, niitten marttyyristä.
SIRI: Voi hyvänen aika.
TEPPO: Mitä?
SIRI: Analyysi?
TEPPO: Nih.
SIRI: Ei se ollu analyysi!
TEPPO: Vaan?
SIRI: Jotain mitä olit nähny vessan seinässä.
TEPPO: Minkä vessan?
SIRI: No en tiedä. Akateemisen Karjala-Seuran varmaan.
TEPPO: Nyt sun on pakko näyttää niitten vessa.
SIRI: Sen kun meet tohon, mikä toi on, Krouviin.
TEPPO: Sielläkö se on?
SIRI: Siellä ne on kaikki.
TEPPO: No mitä me täällä tehään? Ota takkis, mennään!
SIRI: Just, joo.
TEPPO: Mä haluun nähä edes kerran elämässä ilmielävän fasistin.

SIRI: Kato peiliin.

TEPPO: Sä et tiedä miten mahdoton mun on vaikka vain laskea vettä hanasta. Maailma kaatuu! Herra isä, mä oon saanu vastuullisen kasvatuksen.

SIRI: Mä taas täysin vastuuttoman.

TEPPO: Mä en puhu nyt kotioloista. Mä puhun mun exästä.


This just chit chat. Here's the deal.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti