NAARMUSTA PUHEEN OLLEN: Kyllä. Sen
nimi tarkoittaa alkukielellä Saatanaa. Pankaa merkille, mitä seikka kertoo
meille marakatin isännän mielentilasta. Itse elukasta emme voi sanoa kuin...
rauha hänelle. Pienen luontokappaleen kärsimykset olivat kohtuuttomat. Ja minkä
vuoksi? Minkä tähden pikku kädellinen sai kestää mittaamattomia tuskia, kun
sitä keitettiin hiljaisella tulella, kunnes liha irtosi luista?
Kirjassa sanotaan: ”Tämä ei ole muuta kuin ilmeistä noituutta.”
Olkoon, että otuksen sielu, rauha sille, oli tässä vaiheessa jo siirtynyt
parempaan paikkaan.
Pääsevätkö eläimet parempaan paikkaan, te kysytte. Kirja kertoo:
Ei ole eläintä maan päällä, ei lintua, joka kahdella siivellään
lentää, jotka eivät olisi kaikkeuteen kuuluvaisia kuten tekin; mitään emme ole
jättäneet pois luettelosta. Sitten kootaan heidät yhteen Herransa luo.
Käännös ei ole Hämeen-Anttilan kynästä, mitä pyydän anteeksi
sydämeni pohjamudista.
A NOTE FOR THE ENGLISH READER: MOST OF THIS STORY (AND PLENTY OF OTHER STUFF) IS AVAILABLE HERE.
Kun lihat lopulta lähtivät luista, apinan isäntä, tämä taiteilija,
katkaisi viattomalta luontokappaleelta kaulan ja teki kallosta soittimen
kouluprojektiaan varten. Tämä on sitä taidetta, jota veronmaksajien varoilla
tuetaan.
Miten tämä eroaa siitä mitä me paraikaa teemme Irakissa ja
Syyriassa, joku kysyy.
Me emme salli soittimia. Ne ovat Saatanasta.
Siten se eroaa. Tyydyttikö vastaus? Anteeksi sanaleikki. Minunkin
puheeni ovat Saatanasta, silloin kun ne eivät saavu suoraan Herralta.
Tämä nimeltä mainitsematon taiteilija halusi lyödä itsensä läpi.
Hän halusi mainetta ja kunniaa, halusi kuulla nimensä soivan vastaantulijoiden
huulilla. Hän halusi panna kaikkea mikä liikkuu, kunhan se oli samaa
sukupuolta.
Sanalla sanoen, hän halusi luoda nimestään tavaramerkin. Hän
halusi myydä itsensä. Ja sitä päämäärää kohti pyrkiessään hän alkoi
eläinrääkkääjäksi.
Eläinrääkkääjänä hänet myös muistetaan, mikäli se meistä on
kiinni. Me taistelemme viimeiseen mieheen, vaikka te hyökkäätte vastaan –
ripustatte eläinrääkkääjän kuvan kaupungin parhaalle paikalle, sotasankarin
viereen.
Onko joukossanne veteraaneja? Kukaan ei tunnusta. Ehkä sotienne
sankareita hävettää nyt se, minkä puolesta he taistelivat.
[Jatkoa seuraa...täällä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti